04.10.2018

Ikuista riemua!

Osta lippu!

Ikuisen riemun laulua Helsingin tuomiokirkossa!
Cantores Minores esittää Johannes Brahmsin kuuluisan suurkuoroteoksen
Ein deutsches Requiem pe 2.11.2018. Poikakuoron kanssa esiintyvät huippusolistit
Helena Juntunen ja Tommi Hakala sekä Lohjan kaupunginorkesteri Hannu Norjasen johdolla.

Johannes Brahmsin puhuttelevaa Ein deutsches Requiemiä kuullaan harvoin poikakuoron esittämänä. Cantores Minores-kuoron ohjelmistoon tämä teos tuli vuonna 1988, kun kuoron silloinen taiteellinen johtaja prof. Christian Hauschild johti sen oman edeltäjänsä prof. Heinz Hofmannin muistokonsertissa. Sen jälkeen teos on kuulunut kuoron perusohjelmistoon ja sitä on esitetty muutaman vuoden välein. Viimeksi Brahmsin Requiem esitettiin vuonna 2010
prof. Christian Hauschildin muistokonsertissa sekä vierailukonsertissa Dresdenin Kreuzkirkossa yhdessä Dresdenin Kreuzkuoron kanssa.

Johannes Brahms: Ein deutsches Requiem

pe 2.11.2018 klo 19 Helsingin tuomiokirkko

Cantores Minores
Helena Juntunen, sopraano - Tommi Hakala, baritoni
Lohjan kaupunginorkesteri - Joht. kapellimestari Hannu Norjanen

Liput kuluineen 65, 50/40, 30/25, 15 € • numeroidut rivit
Liput Tickemasterin lippukaupoista ja tuntia ennen kirkon pohjoisovelta

Teos esitetään myös ke 31.10.2018 klo 19 Lohjan kirkossa.

Cantores Minores-kuoron taiteellinen johtaja, kapellimestari Hannu Norjanen kuvailee teosta seuraavasti:

Ein deutsches Requiem kuuluu niihin teoksiin, jonka nimen mainitseminen tuo taidemusiikkia vähänkin harrastaneelle kuulijalle helposti mieleen myös sen säveltäjän nimen. Valistuneen kuulijan tuskin tarvitsee myöskään miettiä kovin pitkään kuka on säveltänyt yhdeksännen sinfonian tai h-mollimessun. Luultavasti harvempi kuitenkin tietää, että nämä sävellykset ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa.

Ein deutsches Requiem on Brahmsin laajamuotoisin yksittäinen sävellys. Sen syntyhistoria alkaa jo 1850-luvulta huipentuen teoksen ensimmäiseen kokonaisen version esitykseen Leipzigissa vuonna 1869. Brahms oli jo työskennellyt Ein deutsches Requiemin ensimmäisen ja toisen osan parissa, mutta vuosien 1861 ja 1865 välisenä aikana hän sävelsi muita a cappella -kuoroteoksia (mm. Psalmi XIII op. 37 ja Kaksi motettia op. 29), jolloin Requiemin sävellystyö oli pysähdyksissä. Näiden jälkeen säveltäjä palasi kuitenkin sielunmessunsa pariin säveltäen sitten ensiksi neljännen osan ”Wie lieblich sind deine Wohnungen”. Saattaa olla, että syy Requiemin sävellystyön jatkumiseen johtuu Brahmsin äidin Johanna Brahmsin kuolemasta vuonna 1865.

Sielunmessunsa tekstin Brahms kokosi saksankielisen Raamatun eri teksteistä oman mielensä mukaan. Näin ollen Ein deutsches Requiem eroaa perinteisestä katolisesta sielunmessusta, jonka teksti on latinaksi ja perustuu sielunmessun kirkolliseen kaavaan. Brahmsin valitsemista teksteistä useat ovat protestanttises-sa hautaustoimituksessa yleisesti käytettyjä raamatunkohtia, mutta Brahms on luonut niistä oman kokonai-suuden.

Vaikka Ein deutsches Requiem ei olekaan luonteeltaan liturginen teos, se on kuitenkin sisällöltään syvästi hengellinen. Yleissävy Brahmsin valitsemissa teksteissä on lohdutuksellinen ja myötätuntoinen. Katolisen sielunmessun Dies irae (Vihan päivä) -maalailut tuomiopäivästä ovat antaneet sijaa surun läpi paistavalle toivolle kuolleitten ja kärsivien lohdutuksesta.

Teoksen viimeinen osa alkaa vaikuttavasti sanoin ”Selig sind die Toten, die in dem Herrn sterben”. Lohdutus ja toivo huokuvat Brahmsin musiikista. Kuolema on voitettu.