25.10.2014

Ajatuksia konsertin lähestyessä

Hiski Wallenius, altto

Musiikkiteoksen harjoitteleminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja intohimoa. Oma aikataulunsa pitää järjestää niin, että pystyy osallistumaan harjoituksiin. Se vaatii priorisointia. Kärsivällisyys on sitä, että kykenee keskittymään ja näkemään vaivaa jonkun päämäärän saavuttamiseksi. Intohimo on koko jutun ydin; se saa musiikin ja laulamisen tuntumaan mielekkäältä ja mukavalta.

Cantiksen harjoittelutavat tunnen hyvin, sillä olen laulanut kuorossa jo seitsemän ja puoli vuotta. Syksyn suurteosten harjoittelu alkaa useimmiten jo elokuun kuoroleirillä. Ensin pitää saada kokonaiskäsitys teoksesta; ”nuotit” pitää osata. Konsertin lähestyessä se pieninkin diminuendo tai aksentti ei olekaan enää pelkkää mustetta paperilla – syntyy musiikkia.

Tänä syksynä Cantores Minores esittää Felix Mendelssohnin Paulus-oratorion. Mendelssohn on kuorolla tuoreessa muistissa, sillä kaksi vuotta sitten esitimme säveltäjän toisen ja myöhäisemmän oratorion, Elias-oratorion. Eliaksen ollessa miltei jo romanttinen ja dramaturgialtaan oopperamainen teos, Pauluksella on paljon yhteistä Bachin kanssa kaikkine koraaleineen ja fuugineen. Cantikselle tuntuu olevan luontevaa tulkita Mendelssohnin musiikkia, joka on erittäin ilmaisuvoimaista ja paikoittain taas ”hunajaa korville”.

Mitä Pauluksen laulamisessa tulee sitten ottaa huomioon? Dramaturgis- musiikilliset linjat ovat pitkiä, samoin äänenmuodostuksellisesti ”tukevan soundin” kanssa tulee olla sinut. Onhan se Mendelssohnia, ei Vivaldia…

Poikakuorossa – ikähaitarin ollessa suuri – laulajien henkilökohtainen taitotaso tulee ottaa huomioon harjoitteluprosessissa. Jotkut oppivat paremmin korvakuulolta, toiset taas nuoteista. Ja samoin, kun oratoriossa lauletaan tarinaa, tekee kertomuksen ja musiikin yhdistelmä kokonaisuudesta helpomman sisäistää myös nuoremmille.

Orkesterin kanssa teos kuulostaakin jo aivan erilaiselta. Muutaman orkesteriharjoituksen jälkeen koittaa suuri hetki, johon kaikki siihenastinen työ, jännitys ja into tiivistyvät: konsertti. On hieno tunne, kun kaikki keskittyvät ja puhaltavat yhteen hiileen. Mutta suurin nautinto on varmaankin se, kun saa laulaa hienoa musiikkia!

Sitä ei todellakaan hehkuteta liikaa, että olemme etuoikeutettuja saadessamme laulaa jo nuorena näinkin hienoa musiikkia kuin Mendelssohn on. Sen merkityksen huomaa vasta myöhemmällä iällä. Ei nämä ole mitään lasten rallatuksia, saatikka piirileikkejä; se käy jo melkein työstä.

Konsertti on jo viikon päästä. Kuorolaisten omistautumisesta ja työpanoksesta näkee ja kuulee jo, että työ on tuottanut hedelmää. Odotan innolla viimeisen viikon tulevia harjoituksia ja erityisesti konserttia, joka toivottavasti tavoittaa mahdollisimman monet korvat.